Tekstit

Luopumisen tuska

Kuva
Eilen ennen kukonlaulua peruutti traileri pihaan, aamupalan jälkeen pakattiin meidän muru-mies, kainaloinen, herra-hevonen, eli Iivari kyytiin. Matkaa kohti omaa uutta kotia kesti kahdeksan tuntia, lapsi oli syönyt kaikki äidin pakkaamat eväät jo ennen Oritupaa ja oli matkustellut tyylilleen uskollisesti, rauhallisesti ilman yhtään virheliikettä. Toivomme terveyttä, rakkautta ja menestystä Iivarille ja Iivarin uudelle tiimille 💓


Sen vaan sanon, että on tämä niin kauheaa että seuraava varsa pitää tehdä itselle. Meillä on onneksi ihan mahtavat kasvatinomistajat ja säännöllisesti tulee kuulumisia, se jos mikä lämmittää mieltä. Mutta haikeaa niitä on silti täältä maailmalle lähettää.

Nyt sitten kesytellään tuota Iitaa, vaikka hän on kyllä kesyyntynyt tässä syksyn sisälläasumisrumbassa vallan mainioisti, mutta kyllä siellä ne pirunsarvet on olemassa. Iita lähtee uuteen kotiin todennäköisesti vuoden vaihteessa, joten ehtii tässä vielä näitä varsan tuoksuisia päiviä olla.



Muu lauma on jotak…

Ehkä kuitenkin....

Kuva
Hyvin monesti istun tässä näytön edessä, paljon olisi asiaa... ei vain tule tekstiä. No nyt tulee, toivottavasti edes joku on linjoilla. 
Sirkkalassa on vietetty kuuma ja kuiva kesä, melkoisen erilainen kesä siis kuin vuosi sitten. Heinäruokinta on jatkunut läpi kesän, mikä lisääntyneiden kulujen ja surkean heinäsadon kanssa on aiheuttanut melkoisen määrän harmaita hiuksia. Meillä pitkäaikainen heinäntuottaja myi ei-oota jo kesäkuussa, joten alkoi melkoinen heinänmetsästysurakka. Onneksi läheltä löytyi meille uusi tuottaja, jolta olemme saaneet niin hyvää palvelua, että oikein mieltä lämmittää... vielä viime metreillä saatiin jopa poniheinää, vaikka aika epätoivoiselta näyttikin. 
Poni sairastui alkukesästä mystisesti, epäiltiin kaikki kaviokuumesta sydänkohtaukseen, tilattiin jo kaivuri ja hautapaikka, sillä tilanne oli todella huono. Kuin ihmeen kaupalla poni kuitenkin piristyi. Onnea on eläinlääkärit joille voi soittaa silloin kun on oikesti hätä, ja he uskovat mitä omistaja sanoo.…

The End of Story

Kuva
Monenlaista on mahtunut matkalle, murheita ja iloakin. On nähty syntymä ja kuolema, on itketty ja naurettu. Ihmisistä ruudun takana on syntynyt tärkeä vertaistukiverkosto, joten jotain pysyvääkin tästä vuosien varrelta on jäänyt.  Nyt on kuitenkin aika kiittää ja kumartaa, ainakin hetkeksi, kiitos että olit mukana 💓 


P.s. meidän matka jatkuu satunnaisesti Facebookissa Stall Sirkkala , mitään romaaneja ei tule, kuvia ehkä... ja toivottavasti varsauutisia. Aurinkoista kevättä!!!

Talviloma

Kuva
Aika hienoa oppia nauttimaan tilanteesta, joka ennen sai lähes verisuonen katkeamaan päästä... treeniloma. Ei suorittamispakkoa, ei syyllisyyden tunnetta siitä että hevoset ei ole valjaissa, ei kellon kanssa kilpailemista... vain kiireetöntä arkea. Kevät on kuitenkin tulossa, toivottavasti ainakin... voi olla että pitää tehdä uusia suunnitelmia, koska tilanne on täysin toinen mitä vielä muutama kuukausi sitten oletettiin.

Monet on varmasti huomannut, että meidän Voitto on taas myyntilistoilla, vaikka siitä kaupat tehtiin jo kesäkuussa. Monien mutkien kautta ollaan tultu siihen pisteeseen, että näin on parempi. Ei ollut ihan helppo tie, mutta opettavainen. Nyt vedetään hetki henkeä, ostajaehdokkaita on jonossa, mutta rima on nyt todella korkealla. Ollaan vakaasti harkitsemassa myös kimpan perustamista, jolloin saataisiin edes hieman vaikuttaa varsan tulevaisuuteen. Jos kiinnostaa pieni pala (1/15) Erävoittoa, niin laita sähköpostia stallsirkkala(at)gmail.com, tarkoitus ei ole tehdä mit…

Loppuihan se vihdoin....

Kuva
Eipä jäänyt paljoa muisteltavaa vuodesta 2017, paitsi tietysti Voitto 💓 Olkoon vuosi 2018 kaikin tavoin edeltäjäänsä parempi.

Mitään sen kummallisempia muisteluita en edes jaksa tehdä, hiljaista on ollut ihan joka rintamalla.

Suvikan pois lähtö, vaikka siihen oli varauduttu, oli jotenkin niin koskettava...
Talli on NIIN tyhjä... ei kuulu aamuisin ensin hörinää ja sitten kiivasta hampaiden teroittelua kaltereihin, kun allekirjoittaneella kestää aamukaurojen kanssa taas kerran ihan liian kauan. Ei kiukkuista hännän huitomista, kun se pahainen rätti kiskotaan aamulla päälle. Suvikka oli määrätietoinen ja hmmmm... alkukantainen laumanjohtaja, varoitti petoeläimistä, oli aina se joka valvoi, muut kuorsasi laitumella pitkin pituuttaan, niin Suvikka seisoi... näytti sekin nukkuvan, mutta korvista huomasi, että mikään ei jää siltä huomaamatta. Se johti laumaansa loppuun asti varmasti ja viisaasti, oli varsoilleen paras emä ja esimerkki  mitä voi kuvitella.
 Vaikka nämä meidän tammat ei missä…

Tervehdys

Kuva

Laumanjohtaja on poissa

Kuva
💓 Vahvin ja Viisain 💓 

 Ilman tätä tammaa, en ymmärtäisi hevosista mitään. Kiitos kaikesta Suvikka 💓💓💓