Tekstit

The End of Story

Kuva
Monenlaista on mahtunut matkalle, murheita ja iloakin. On nähty syntymä ja kuolema, on itketty ja naurettu. Ihmisistä ruudun takana on syntynyt tärkeä vertaistukiverkosto, joten jotain pysyvääkin tästä vuosien varrelta on jäänyt.  Nyt on kuitenkin aika kiittää ja kumartaa, kiitos että olit mukana 💓 


P.s. meidän matka jatkuu satunnaisesti Facebookissa Stall Sirkkala , mitään romaaneja ei tule, kuvia ehkä... ja toivottavasti varsauutisia. Aurinkoista kevättä!!!

Talviloma

Kuva
Aika hienoa oppia nauttimaan tilanteesta, joka ennen sai lähes verisuonen katkeamaan päästä... treeniloma. Ei suorittamispakkoa, ei syyllisyyden tunnetta siitä että hevoset ei ole valjaissa, ei kellon kanssa kilpailemista... vain kiireetöntä arkea. Kevät on kuitenkin tulossa, toivottavasti ainakin... voi olla että pitää tehdä uusia suunnitelmia, koska tilanne on täysin toinen mitä vielä muutama kuukausi sitten oletettiin.

Monet on varmasti huomannut, että meidän Voitto on taas myyntilistoilla, vaikka siitä kaupat tehtiin jo kesäkuussa. Monien mutkien kautta ollaan tultu siihen pisteeseen, että näin on parempi. Ei ollut ihan helppo tie, mutta opettavainen. Nyt vedetään hetki henkeä, ostajaehdokkaita on jonossa, mutta rima on nyt todella korkealla. Ollaan vakaasti harkitsemassa myös kimpan perustamista, jolloin saataisiin edes hieman vaikuttaa varsan tulevaisuuteen. Jos kiinnostaa pieni pala (1/15) Erävoittoa, niin laita sähköpostia stallsirkkala(at)gmail.com, tarkoitus ei ole tehdä mit…

Loppuihan se vihdoin....

Kuva
Eipä jäänyt paljoa muisteltavaa vuodesta 2017, paitsi tietysti Voitto 💓 Olkoon vuosi 2018 kaikin tavoin edeltäjäänsä parempi.

Mitään sen kummallisempia muisteluita en edes jaksa tehdä, hiljaista on ollut ihan joka rintamalla.

Suvikan pois lähtö, vaikka siihen oli varauduttu, oli jotenkin niin koskettava...
Talli on NIIN tyhjä... ei kuulu aamuisin ensin hörinää ja sitten kiivasta hampaiden teroittelua kaltereihin, kun allekirjoittaneella kestää aamukaurojen kanssa taas kerran ihan liian kauan. Ei kiukkuista hännän huitomista, kun se pahainen rätti kiskotaan aamulla päälle. Suvikka oli määrätietoinen ja hmmmm... alkukantainen laumanjohtaja, varoitti petoeläimistä, oli aina se joka valvoi, muut kuorsasi laitumella pitkin pituuttaan, niin Suvikka seisoi... näytti sekin nukkuvan, mutta korvista huomasi, että mikään ei jää siltä huomaamatta. Se johti laumaansa loppuun asti varmasti ja viisaasti, oli varsoilleen paras emä ja esimerkki  mitä voi kuvitella.
 Vaikka nämä meidän tammat ei missä…

Tervehdys

Kuva

Laumanjohtaja on poissa

Kuva
💓 Vahvin ja Viisain 💓 

 Ilman tätä tammaa, en ymmärtäisi hevosista mitään. Kiitos kaikesta Suvikka 💓💓💓

Jos saisin valita....

Kuva
Niin...

meillä olisi  syötössä lehtevä, vihreä, pölyämätön ja arvoiltaan täydellinen kuivaheinä, sitä hevoset sitten söisi joko vapaasti tervatusta puulaatikosta tahi saisivat omat annoksensa automaatin annostelemana. Niillä olisi täydellisesti istuvat loimet kiiltävän (ja lyhyen) turkkinsa päällä ja välillä ne nauttisivat kulauksia automaattilämpösaavista, johon vesi menee suoraan kantamatta kaivosta ja lämpeää siinä pytyssä sitten parissa sekunnissa kädenlämpöiseksi. Hevosilla olisi isot kivituhka-hakepintaiset tarhat, joissa olisi jokaiselle oma kullankeltaisella oljella kuivitettu mökki. Tallissa olisi pesupaikka, kuivatushuone, paskaraappa ja taukotila telkkarilla ja sohvalla... niin ja vessalla. Kuivike olisi jotain mikä ei aiheuta astmakohtausta. Niin ja tonttia kiertäisi parin kilometrin harjoitusrata parilla nousulla, jota naapuri sitten ajankulukseen lanaisi ja hoitoaisi.

Mutta koska ei, niin tänään(kin) on kannettu selkä notkolla lämmintä vettä sisälle ja ulos, siinä ohella…

PassitON!

Kuva
Hupsista, on taas vierähtänyt edellisestä....

Mitäs meille... ikuista syksyä, märkää, kuraa, pimeää. Silti pieniä ilon pilkahduksia, lapsen passi kolahti postiluukusta (iso kiitos Hippokseen, mahtavaa palvelua 💓), emä on vielä hengissä. Seppä kävi eilen, ei uskallettu koskea vammakavioon, olisi varmasti murentunut viimeisetkin rippeet. Nyt pidetään kaikki sormet ja varpaat ristissä, että kinttu kestää vielä hetken. Eipä tuo ulkoinen olemuskaan, mikään sykähdyttävä ole...  Lapsen hakupäivä on sovittu... sitten onkin enää 5kk niin stressataan jo seuraavaa varsomista. Aika rientää niin mahdottoman kovaa vauhtia, ettei meinaa ymmärtää.




Sohvi palailee nyt helpommalta jaksolta kunnon treeniin. Sain ihanan reippaan tytön avuksi, sillä oma ruoto todettiin MRI-kuvissa ratsastuskelvottomaksi. Onneksi vielä voi kärryillä istua, hiittikärrit on vähän tuskaiset, mutta noissa vastuskärryissä voi istua vaikka päivän. Tyyni on käynyt ahkerasti radalla, on päästy ajamaan porukassa vetoja suoralla ja …