Luopumisen tuska

Eilen ennen kukonlaulua peruutti traileri pihaan, aamupalan jälkeen pakattiin meidän muru-mies, kainaloinen, herra-hevonen, eli Iivari kyytiin. Matkaa kohti omaa uutta kotia kesti kahdeksan tuntia, lapsi oli syönyt kaikki äidin pakkaamat eväät jo ennen Oritupaa ja oli matkustellut tyylilleen uskollisesti, rauhallisesti ilman yhtään virheliikettä. Toivomme terveyttä, rakkautta ja menestystä Iivarille ja Iivarin uudelle tiimille 💓

Justhan se oli vasta tälläinen ja nyt jo niin iso, että lähti maailmalle.

💓
Sen vaan sanon, että on tämä niin kauheaa että seuraava varsa pitää tehdä itselle. Meillä on onneksi ihan mahtavat kasvatinomistajat ja säännöllisesti tulee kuulumisia, se jos mikä lämmittää mieltä. Mutta haikeaa niitä on silti täältä maailmalle lähettää.

Nyt sitten kesytellään tuota Iitaa, vaikka hän on kyllä kesyyntynyt tässä syksyn sisälläasumisrumbassa vallan mainioisti, mutta kyllä siellä ne pirunsarvet on olemassa. Iita lähtee uuteen kotiin todennäköisesti vuoden vaihteessa, joten ehtii tässä vielä näitä varsan tuoksuisia päiviä olla.



Muu lauma on jotakuinkin hengissä, Sohville nousi rokotuksesta sen verran kova kuume että on nyt huilaillut ja kasvatellut mahansa takaisin. Mutta arvatkaapa mitä on tekeillä? Minäpä ilmoitin itseni työvaljastusta opettelemaan ja onpahan Sohvi käynyt Isokäännän mittatikun alla ja ystävällinen Juha on hänen opissaan Sohville länget veistellyt (vai veistelläänkö niitä?). Vielä pitää hetki odottaa että päästään käyttämään. Ja pitää myös tilailla patjat ja rahkeet, vai löytyiskö joltain nurkista käytettyjä? Maiju?

Tommonen se oli
ja tommonen siitä tuli... aika siistiä!!!! 

Kommentit

  1. Onnea Iivarille uuteen kotiin!
    Hyvin on täälläkin muistissa Lyylin muutto viime joulun jälkeen. Vaikka sen varsan lähteminen oli tiedossa jo ennen kuin koko varsa oli saatettu edes alulle, niin varsinaisen muuton jälkeen sitä istuttiin sohvalla viltin alla vollottamassa ja syömässä kaksin käsin konvehteja :( Tällöin olikin pakko todeta, että ei minusta ainakaan mitään hevoskauppiasta ole koskaan tulossa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneks näillä on mahtavat kodit kaikilla "lapsilla", mutta jotenkin tohon Iivariin kiintyi erityisesti. Nämä suomipojat meillä oli kuitenkin vielä talven yli, mutta molemmat muualla varsapihatossa, niin oli pehmeämpi lasku eroon. Mä olen yhden aikuisen hevosen myynyt, mutta se oli alusta asti mulle epäsopiva, onneksi löytyi koti joka ymmärsi sen sielunelämää. Mutta joo ei pystyis hevoskauppiaaksi... .voi olla ettei pysty kasvattajaksikaan. Mun painajainen on että näen facen uutisvirrassa jonkun luurangon, joka osottautuu meidän kasvatiksi.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hiekkaähky

Pari painavaa faktaa kuivituksesta (olkipelletti vs. muut)

Mikä ihmeen CASLICK?